Yli-Marolan 4H-kotieläinpiha (www.lahti.4h.fi)

Heinähattukesä

Valmistuin koululaisten aamu-ja iltapäivätoiminnan ohjaajaksi syksyllä 2010, sairastelun takia vähän aikataulusta myöhässä. Oman alan työpaikkaa ei tietenkään enää siinä vaiheessa vuotta löytynyt, ja muutenkin työnsaantimahdollisuudet tuntuivat nihkeiltä etsinnöistä huolimatta. Löhösin kämpillä työttömänä korviani kaivellen. Talvi meni horrostaessa, mutta maaliskuussa alkoi jo päässä sirittää sen verran, että oli pakko keksiä jotain järkevää tekemistä. Pitkäaikainen toimettomana olo ei todellakaan tee ihmiselle hyvää. Pelkäsin aivojeni muuttuvan muhjuksi tekemisen puutteessa.

Olen kotoisin maalta ja minulle kesä tarkoittaa lehmänsontaa varpaiden väleissä. Mielessäni unelma tällaisesta kesästä soitin Yli-Marolan 4H-kotieläinpihan toiminnanjohtajalle ja kysyin voisivatko he kenties ottaa minut työharjoittelijaksi. Olin aina kotieläinpihan ohi kulkiessani ajatellut miten mukavaa siellä varmasti olisikaan olla töissä. Vanha päärakennus näytti kutsuvalta ja kodikkaalta, pihassa oli omenapuita ja ympärillä soma aita. Paikka oli kuin suoraan unelmistani: niistä joissa muutan takaisin maalle vanhaan rapistuneeseen taloon, kasvatan perunoita ja köpöttelen onnellisena lehmälauman keskellä virttyneet verkkarit jalassa. Olin hyvin iloinen kun soittoni tuotti tulosta ja sain työharjoittelupaikan.

Heti ensimmäisinä päivinä huomasin, miten tiiviin yhteisön pihan työntekijät muodostivat, ja miten hyvin kaikista pidettiin huolta. Toiminnanjohtaja tai projektityöntekijä soitteli heti perään, jos joku ei aamulla ilmestynytkään työpaikalle. Isossa tuvassa kahvikuppien ja valmispitsojen äärellä istui lauma hyvin erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä, mutta tunnelma oli lämmin, ystävällinen ja välittävä. Oli mukava herätä aamulla ja lähteä oikeisiin töihin kivojen ihmisten keskelle. Tunsin pitkästä aikaa itseni tarpeelliseksi. Sain myös erikoisluvan ottaa vanhan koirani Murun mukaan töihin, ettei hänen tarvinnut olla pitkiä päiviä yksin kotona. Hän toimi lempeänä pihavahtina koko kesän ajan ja saavutti yleisön suuren suosion.

Kevättalven aikana maalasimme, puunasimme, korjasimme, raahasimme, järjestelimme, siivosimme ja kasasimme pihan ja rakennukset kuntoon talven jäljiltä. Kaiken piti olla valmista ennen eläinten tuloa ja toukokuista avajaispäivää. Pääsin rakentamaan vanerilehmää, maalaamaan aitaa ja kanatarhaa yrjönhajuisella punamultamaalilla, kantamaan lautoja, sahaamaan sirkkelillä taulunkehyksiä, siivoamaan, haravoimaan, lapioimaan, talikoimaan ja tekemään ylipäätään aivan kaikkea. Navetan karsinoita piti korjata, seinät kalkita uudestaan ja puuosat maalata. Ruokatauolla tuvan pöydän ääressä istui taiteellisesti kalkki-ja maaliroiskeilla päästä varpaisiin koristeltuja työläisiä. Ulkohommien lisäksi jokaisella oli tiskaus-ja siivousvuoronsa, ja vuorotellen huolehdittiin myös pieneläinhuoneen väestä: talossa ympärivuotisesti asuvista kaneista, marsuista, kilpikonnista, linnuista ja muista pikkueläimistä. Minäkin vaihdoin vuorollani kanien kuivikkeita ja rapsuttelin undulaatinkakkaa lintuhäkin pohjasta, mutta pohjimmiltani maalaistyttönä pidin enemmän raavaista ja miehekkäistä ulkotöistä.

Kotieläinpihan toiminnanjohtaja, projektityöntekijä ja eläintenhoitaja tekivät töitä muiden lailla hiki mainoslippiksessä, ja helteellä myös niska limassa. He olivat tasapuolisia ja ystävällisiä kaikille, ja onnistuivat toverillisista väleistä huolimatta säilyttämään auktoriteettinsä. Useimmiten juuri heidän kierojen vitsiensä takia moni työharjoittelijaparka oli vähällä tukehtua eväsleipiinsä tuvan suuren pöydän ääressä. Terveellisistä elämäntavoistaan tunnetun toiminnanjohtajan esimerkin mukaisesti kutsun nykyään vanukasta suklaajogurtiksi, ja eläintenhoitajan suuren rakkauden Lady Gagan kappaleiden huudattaminen radiosta toi uutta hohtoa navettahommiin.

Viimein toukokuussa kaikki oli valmista, ja pääsin eläintenhoitajan mukaan hakemaan minipossua kesäkotiinsa. Pikkuhiljaa pihaan saapuivat myös komea suomenhevonen ja persoonallinen poni, lehmä-joka-meni-minne-halusi, kaksi karitsaa joista toisella oli miehekäs viskibasso, kolme mainiota vuohta, hälisevä kanalauma kukkoineen, sekä kaksi villisikaa, joista toinen pyöräytti myöhemmin kesällä kaksi raidakasta yllätysporsasta ja tuli tämän ansiosta julkkikseksi. Eläinten tulon myötä minusta tuli navettatiimiläinen, ja loppukesän ajan aloitin aamuvuoroni rehellisellä sonnanluonnilla. Aamuäreä minipossu tarvitsi kaurapuuroannoksensa, ja toinen karitsoista tuttipullonsa. Karsinoiden tuli olla siivottuina ja eläinten ruokittuina ennen porttien avaamista päivän vierailijoille.

Päivän aikana me työntekijät huolehdimme eläinten hyvinvoinnista lukuisien heinäkuormallisten ja vesisangollisten avulla. Meidän tuli tietää perusasiat jokaisesta eläimestä, jotta voisimme tarvittaessa kertoa niistä kysyjille. Välillä veimme vuohet kävelylenkille, ja myös kilpikonnat kaipasivat liikuntaa. Niiden ulkoiluttaminen oli haluttu homma työntekijöiden keskuudessa, koska samalla pystyi istuksimaan viileässä omenapuun alla. Konnavahdissa oli joskus kerralla kahdeksankin ahkeraa työntekijää. Pääsimme tekemään myös vanhoja kunnon heinätöitä, ja kiroilemaan vanhaan kunnon malliin kuumuutta, paarmoja, pisteleviä korsia ja hangonvarresta tulleita rakkoja. Toinen ihastuttava homma oli navetan alaisen lantalan tyhjennys: lähes viikon ajan kuskasimme kottikärryillä sontaa, puruja ja olkia pellolla odottavalle vaihtolavalle. Illalla kotona tiesi tehneensä töitä.

Eläinten aitauksista piti päivittäin noukkia pois isoimmat sontaläjät, ja tästä riitti katsojille rajattomasti riemua. Lehmä kehitti kesän kuluessa aggression kottikärryjä kohtaan, ja otti tavakseen kaataa ne aina siinä vaiheessa kun poloinen työläinen oli juuri saanut ne täyteen kikkarelastiin. Sitten se puskeksi kärryjä pitkin aitausta, työntekijän yrittäessä piileksiä talikkonsa takana. Tässä vaiheessa moni meistä kiipesi aika ravakasti aidan yli turvallisemmalle puolelle, ja yleisöllä oli hauskaa. Suuren suosion saavutti myös minipossun aurinkorasvaus: herkkä hipiä kaipasi huolenpitoa päivittäin.

Navettahommien ja muiden sekalaisten töiden lisäksi sain toimia avustavana ohjaajana kesän pikkuapulaistoiminnassa. Ryhmä eläinrakkaita lapsia tuli kerran viikossa tekemään oikeita maatilan töitä ja hoitamaan eläimiä. Neuvoin ja autoin lapsia navettahommissa ja eläinten kanssa toimimisessa, ja sain samalla arvokasta kokemusta tulevaisuutta varten. Kaupunkilaislapsille kotieläinpihassa vietetyt päivät olivat elämys, ja olen ylpeä siitä että ainakin kaksikymmentä pientä Lahtelaista tietää nyt tämän tärkeän seikan: navetassa ei haise. Siellä tuoksuu.

Muistan varmasti vielä mummonakin kotieläinpihassa viettämäni kesän. Sain uusia ystäviä, nauroin enemmän kuin koskaan aiemmin, ja opin paljon uusia taitoja, esimerkiksi niittämään heinää tylsällä viikatteella, käytännössä siis pelkällä raa´alla tahdonvoimalla: kadonneen kovasimen arvoitus tulee säilymään ikuisesti kaikkien asianosaisten mielissä. Tulen myös aina muistamaan kaikki  kiireisen hellepäivän tuoksut: kahvilan korvapuustit, juhannusruusut talon seinustalla, lasten käsiin sulavan jäätelön, karitsoiden auringonlämmittämän villan, aidan vieressä tuoretta heinää odottavan hevosen ihanan lemun, lehmänsonnan ja kanankakan vienon tuoksahduksen lantalan suunnalta.

Työharjoittelujakso vahvisti ajatustani siitä, että haluan jatkossakin työskennellä tavalla tai toisella lasten ja eläinten parissa. Työ pelasti minut tylsistymiseltä ja masennukselta: olen äärettömän kiitollinen, että sain mahdollisuuden viettää aikani järkevästi sen sijaan, että olisin vain kaivellut korviani kotona. Sain uutta uskoa itseeni ja osaamiseeni, ja aloitinkin opiskelun heti elokuussa. Valmistun keväällä koulunkäynnin ohjaajaksi ja elämässäni on kaikki kohdallaan. Yli-Marolassa on jo uudet työntekijät, ja toivon, että hekin saavat sonnanluonnista ja maalaiselämästä uuden suunnan elämälleen. Vaikka ihmiset ovat vaihtuneet, sama lämmin tunnelma säilyy. Poikkean aina toisinaan ohimennessäni portista pihaan, avaan vanhan puuoven, kiipeän porstuan rappuset ja tunnen tulevani kotiin.

Niina Haapamaa

Enää kaksi yötä, kun jälleen Yli-Marolan 4H-kotieläinpiha avataan yleisölle. Joka vuosi kesä yllättää kotieläinpihan väen. Kesä tulee vuosittain kuin puun takaa. Lumet sulavat viikossa ja jälleen on se aika vuodesta, kun puiden kauniin vihreät lehdet ovat puhjennet. Tämä tarkoittaa pihan väelle pitkiä päiviä ja valvottuja öitä, satojen kilometrien istumista autossa, tavaroiden ja eläinten roudausta.

Pihalla on nikkaroitu ja korjattu lumen tekemiä tuhoja. Valmisteltu pihan eläinten tuloa. Suunniteltu kesän 2012 toimintaa. Nyt on enää yksi päivä jäljellä ennen pihan avajaisia yleisölle; piha avataan perjantaina 25.5.2012 kello 10 ja on avoinna aina 18.8.2012 saakka. Kaikkea emme ehdi saada valmiiksi, mutta jatkamme pihan töitä ja puuhasteltavaa riittää koko kesän ajan.

Kesälle 2012 on tulossa paljon uusia ihania sydänten murskaajia. Nyt navetassa majailevat jo uusimmat tulokkaat ja torstaina eli huomenna tuomme pihalle loput eläimet. Sitten ei muuta kuin portit auki ja pihan elo voi alkaa!

Olemme suunnattomat ylpeitä ja onnellisia kaikista työntekijöistämme, jotka ovat antautuneet työlleen ja tehneet lihasverellä kaikkensa, jotta piha saadaan yleisölle viihtyisäksi. Meillä on ilo ja kunnia, että pihallemme ajautuvat näin lahjakkaita ja innokkaita nuoria. He näkevät taatusti kättensä jäljen joka ikinen päivä. Kiitos seisoo pihan avajaisten jälkeen! Eläinten tuoma valo ja pihan vehreys saavat kaikkien hymyn huulille.

Sydämellisesti tervetuloa Yli-Marolan 4H-kotieläinpihalle!

Petra Kortelainen, toiminnanjohtaja

Mikkelin ammattikorkeakoulu

Yhteisöpedagogi YAMK 2012

Tekijä: Petra Kortelainen

Opinnäytteen nimi:

Tuotteistetut palvelut yhdistysten toiminnassa. Tuotteistamisopas kolmannelle sektorille

ARTIKKELI

”Tuotteistetut palvelut yhdistysten toiminnassa”

Suomalaisessa yhteiskunnassa yhdistyksillä on aina ollut vahva jalansija palveluiden tuottamisessa kansalaisille. Yhdistysten perustamisen lähtökohtana on ihmisten yhteenliittyminen vapaasta tahdosta ja kansalaisten oma halu vaikuttaa itselle tärkeisiin asioihin. Toiminta perustuu yleishyödylliseen ja voittoa tavoittelemattomaan toimintaan, jossa saadut tulot ohjataan suoraan takaisin toimintaan.

Yhdistysten järjestämät palvelut ovat hyvin kirjavia ja yhdistykset voivat tuottaa palveluita joko kuntien kanssa yhteistyössä tai yhdistyksen omasta tahdosta järjestää palveluita jäsenilleen. Palveluita tuottavia kolmannen sektorin toimijoita on aina satoja ihmisiä työllistävistä järjestöistä täysin vapaaehtoisuuteen perustuviin yhdistyksiin. Julkisen sektorin kiinnostus kolmatta sektoria kohtaan palveluiden tuottajana on kasvanut aina lamavuosien jälkeen. Nyt yhdistyksillä on tullut mahdollisuus kehittää ja rahoittaa omaa toimintaa tarttumalla tähän yhteiskunnan haasteeseen.

Jotta yhdistykset voivat toimia uskottavana ja kilpailukykyisenä palveluiden tuottajana, on yhdistysten tuotteistettava palvelut. Tuotteistamisella pyritään palveluiden laadun parantamiseen ja toiminnan tehostamiseen. Kun tuotteistus tehdään järjestelmällisesti, sillä säästetään sekä aikaa että rahaa pidemmällä aikavälillä. Se auttaa hahmottamaan toiminnan tavoitteet ja tulokset sekä yhdistykselle itselle että ulkopuolisille henkilöille, esimerkiksi rahoittajille. Kuntien kilpailutuksiin osallistuminen vaatii myös tuotteistettuja palveluita.

Tuotteistaminen etenee projektityöskentelyn tavoin, vaihe vaiheelta, joka lähtee liikkeelle tarpeen tunnistamisesta ja etenee ideointivaiheeseen, luonnosteluvaiheeseen, tuotteen kehittelyyn ja viimeistelyyn. Tuotteistamisen eri vaiheiden kautta käydään läpi järjestelmällisesti kaikki palvelun sisältöön liittyvät tekijät, jossa lopullisena tarkoituksena on asiakastyytyväisyyden takaaminen. Vaiheiden määrällä ei sinällään ole merkitystä. Merkityksellistä on se, että prosessi etenee järjestelmällisesti ja huolellisesti, huomioiden kaikki vaiheiden sisällölliset asiat.

Yhdistysten palvelut voivat olla sekä konkreettiseen tavaraan että asiantuntijuuteen perustuvia palveluita. Yleensä yhdistykset ovat syntyneet tietyn asiantuntijuuden ympärille, jossa palveluiden tuottaminen perustuu tietyn asian osaamiselle ja haluun parantaa jotain yhteiskunnassa olevaa epäkohtaa. Osaamista voidaan tarkastella samalla tavalla kuin jonkin konkreettisen tavaran tuotteistamista. Yhdistystoimijoiden palveluiden tuottamisen haasteena ovat olleet verotukselliset kysymykset. Koska yhdistysten palvelutoiminta on laajentunut ja kasvanut, verottajan tulkinnat poikkeavat toisistaan siitä, mikä kuuluu tuloveron alaiseen toimintaan ja mikä ei.

Maahanmuuttajista suomalainen yhdistysbyrokratia voi tuntua raskaalta ja monimutkaiselta. Yhdistystoiminta on keino vaikuttaa yhteiskunnassa oleviin epäkohtiin ja maahanmuuttajajärjestöillä on juuri asiantuntijuutta maahanmuuttajuuteen ja kotoutumiseen liittyvissä kysymyksissä. Maahanmuuttajajärjestöt ovat järjestötoimijoina hyvin samankaltaisia kuin muut järjestötoimijat.

Järjestöhautomo järjestää maahanmuuttajajärjestöille tuotteistamiskoulutuksia.  Yhdistysten palveluiden tuotteistaminen on varsin uusi asia eikä siihen liittyviä julkaisuja ole paljon saatavilla. Yhteisöpedagogi YAMK opinnäytetyönä on nyt valmistunut tuotteistamisopas Järjestöhautomon käyttöön, josta yhdistykset saavat perustiedot tuotteistamisprosessista.

Kirjoittajana Petra Kortelainen (yhteisöpedagogi YAMK, Mikkelin ammattikorkeakoulu)

Petra Kortelainen, toiminnanjohtaja

Lahden 4H-yhdistys

Lahden 4H-yhdistyksen vuosi on jälleen painettuna kirjoihin ja kansiin. Yhdistyksen vuosikertomus vuodelta 2011 on nyt luettavissa yhdistyksen nettisivuilla: http://lahti.4h.fi/yhdistyksemme/yhdistysdokumentit/

Vuonna 2011 jäsenmäärämme lähes tuplaantui ja toimintaan osallistui yhteensä 881 henkilöä. Kurssi-, kerho- ja leiripäiviä oli vuoden aikana yhteensä 561. Yli-Marolan 4H-kotieläinpihan kävijämäärä kasvoi edelliseen vuoteen verrattuna ja pihalla järjestettiin useita kymmeniä tapahtumia vuoden aikana.

Ilman kaikkia tukijoita pihan elomme ei olisi ollut mahdollista. Lisäksi yhdistys työllisti yhteensä 50 henkilöä, joista 42 oli nuoria alle 29 vuotiaita. Pihan toiminnasta kuuluu myös suuri kiitos iki-ihanille pihan työntekijöille, jotka jaksoivat koko vuoden aikana kehittää pihan toimintaa antaumuksella.

Kiitokset kaikille ja tästä on taas hyvä jatkaa!

Petra Kortelainen

toiminnanjohtaja

Lahden 4H-yhdistys toivottaa kaikille tasapuolisesti oikein hyvää ja antoisaa uutta vuotta 2012!

Yhdistyksen on nyt aika kasata vuoden 2011 tulokset kansiin ja kehyksiin, ja käynnistää vuoden 2012 toiminta. Toiminta on lähtenyt vauhdikkaasti käyntiin ja 4H-kerhot starttaavat jälleen maanantaina 16.1.2012. Vuoden alussa yhdistyksestä valmistui 16 uutta 4H-dogsitteriä. Oikein paljon onnea kaikille! 4H-dogsitterit hoitavat itsenäisesti asiakkaiden lemmikkieläimiä palkkiota vastaan. Lemmikkieläinten hoitaminen antaa nuorille hyödyllistä työkokemusta, sekä asiakaspalvelusta että eläinten hyvinvoinnista vastuunottamista.

Yli-Marolan 4H-kotieläinpihan talvinen maisema on sykähdyttävän kaunis. Pihan väki on kuitenkin jo suunnittelemassa kesän 2012 toimintaa ja piha avataan jälleen yleisölle perjantaina 25.5.2012. Kesän aikana lapsilla ja nuorilla on jälleen mahdollisuus tulla hoitamaan pihan eläimiä ohjatusti. Kesäleiristä saat lisätietoa yhdistyksen nettisivuilta: www.lahti.4h.fi

Otamme myös ilomielin vastaan hyviä kehitysideoita pihan toimintaan. Muistathan myös, että voit vuokrata tilojamme esim. synttärijuhliisi. Saliin mahtuu noin 50 henkilöä.

t, Lahden 4H-yhdistys ry, Petra

On jälleen se aika vuodesta, jolloin yhdistyksissä lopetellaan edellistä vuotta ja aloitetaan seuraavaa vuotta toivorikkaana paremmasta vuodesta.

Lahden 4H-yhdistyksen vuosi 2011 on ollut kiireinen ja tapahtumarikas. Paljon on yhteen vuoteen mahtunut ja toiminnalle on ollut selkeä yhteiskunnallinen tarve ja tilaus. Yli-Marolan 4H-kotieläinpihan kesä 2011 toi pihalle tuhansia kävijöitä ja pihalla sattui ja tapahtui koko kesän ajan. Nyt yhdistyksessä suunnitellaan jo ensi kesää ja mietintämyssyt ovat tiukasti päässä.

Pihan sulkeminen on työntekijöille aina hyvin haikea ja raskas hetki. Eläinten persoonat vievät työntekijöiden sydämen joka kesä.

Syksyllä 2011 yhdistys sai Yhdysvalloista 4H vierailijoita, jotka majoittautuivat lahtelaisissa perheissä ja täten pääsivät tutustumaan suomalaiseen kulttuuriin. Yhdistys toi Lahtea tutuksi kierrättämällä vieraita vossikalla. Hevosemme Sävel vei vierailijoiden niin pisteet kuin sydämen.

Yhdistys toi toimintaa tutuksia useissa tapahtumissa syksyn 2011 aikana.

Nyt on aika nauttia vuoden viimeisiä hetkiä. Kerholaisille on luvassa 14.12.2011 kello 17 joulujuhlat pihan maalaismiljöössä. Työntekijämme puurtavat pihalla ja toivotaan, että ensi vuosi tuo pihalle ainakin yhtä paljon uskomattomia tapahtumia kuin tämä vuosi. Nautitaan vielä vuoden viimeisistä hetkistä!

Petra Kortelainen, toiminnanjohtaja

Kansainvälistä eläinten viikkoa vietetään maailmalla ajalla 3.-10.10.2011! Tämän vuoden eläinten viikon teemana on: Pidä huolta pienistäkin!

Lapsille hankitut lemmikit ovat monen kodin arkea. Lemmikit kodeissa tuovat eloa, valoa ja ennen kaikkea positiivista huolenpitoa. Eläminen eläinten ehdoilla ja joka päivänen puurtaminen eläinten kanssa ryydittää ja pieneläinten hoito saattaa jäädä useissa kodeissa huonolle tolalle. Me ihmiset, kun olemme eläinten orjia!

Vanhempien vastuu on kasvattaa lasten kärsivällisyyttä myös eläinten hoidossa. Hoiva ja huolenpito kasvattavat lapsista vastuullisia aikuisia. Eläinten hyvinvointi on meidän ihmisten käsissä. Lasten motivaatio eläimen hoitamiseen saattaa horjua eikä samojen rutiiniasioiden hoitaminen enää tunnu kiehtovalta muutaman kuukauden jälkeen. Tässä se koko kasvatuksen salaisuus piilee. Lasten on opittava kantamaan vastuuta ympärillä olevista asioista, mutta vanhempien on kannettava vastuu lapsista. Aikuiset ovat siis vastuussa sekä lapsista että eläimistä.

Eläinten kanssa työskenteleminen vaatii pitkäjänteistä työtä sekä tietoa että taitoa eläimiin liittyvistä asioista. Parhaimmillaan eläimet saattavat tulla koko perheen yhteiseksi harrastukseksi. Eläinten hoitaminen kun ei katso hoitajaansa. Kaikkien huolenpito on tervetullutta; ikään, rotuun, sukupuoleen, näköön, painoon tai koulutukseen katsomatta!

Eläinten viikon päätapahtumaa vietetään Yli-Marolan 4H-kotieläinpihalla la 8.10.2011 klo 10 - 14. Ilmainen sisäänpääsy!

Eläinten viikon Perhepäivään ovat kaikki tervetulleita!

Teksti: Petra Kortelainen

Kesä 2011 oli Yli-Marolan 4H-kotieläinpihalla vilkas ja kävijöitä pihalla oli noin 27 000 kesän aikana. Suuren kävijämäärän mahdollisti hauskat tapahtumat pihalla. Yksi hauskoista ja ehkä unohtumattomista tapahtumista oli Krista-villisikamme kaksi yllätysporsasta, jotka saivat nimekseen Pritni ja Kaka.

Syyskuun viimeisillä viikoilla piha tyhjeni kaikista navettaelämistä. Suurella jännityksellä odottelimme villisikojen hakupäivää. Kahden villisian poistaminen aitauksesta olisi vielä onnistunut vaivatta, mutta nyt niitä oli neljä

Villisikatilallinen SikaMika toi villisikojen noutamiseen neljä raavasta miestä avuksi ja meiltä vielä kaksi apuria. Jännitysnäytelmä alkoi ja ennätimme jo maalailla kauhukuvia seinille…villisiat ryntäilevät keskellä Lahtea, poliisit perässä ja ihmiset juokset karkuun. Ei sentään…villisikatilalliselta villien sikojen poistaminen aitauksesta onnistui yli odotusten. Tilallinenkin ihmetteli tapahtuman onnistunutta kulkua.

Pienet porsaat, Pritni ja Kaka, matkustivat uudelle paikkakunnalle pakettiauton takapenkeillä ja Krista ja Naana saatiin vietyä turvallisesti perille kopissa. Kaikki neljä villisikaa majailevat nyt Somerolla ja heidät aiotaan pitää hengissä koko heidän eliniän, sillä heistä tulee siitoseläimiä. Nyt siis heillä on luvassa ainakin 15 onnellista vuotta Somerolla.

Kiitos MikaSika iki-ihanista sioista!

Pihalla jatkuu toiminta aina ensi kesään saakka. Nyt pihalla on tulossa paljon tapahtumia perheille, eläinkerhot pyörivät viikottain ja koululaisten syyslomaviikolla järjestetään Heppaleiri. Kuikkaa enemmän pihan toiminnasta: www.lahti.4h.fi

Teksti ja kuva: Petra Kortelainen, toiminnanjohtaja

Yli-Marolan 4H-kotieläinpihan väki kiittää ja kumartaa kesästä 2011! Pihan viimeinen aukiolopäivä oli lauantaina 20.8.2011 ja nyt on elonkorjuun aika.

Kesä 2011 oli onnistunut ja pihalla vieraili reilut 25 000 kävijää kesän aikana. Pihan vetonauloina olivat hoitajien yllätykseksi syntyneet kaksi villisian porsasta, Pritni ja Kaka. Porsaat viihdyttävät vielä hoitajia syyskuun ensimmäiseen viikonloppuun, jonka jälkeen kaikki villisiat lähtevät uusiin koteihin. Villisikojen elon seuraaminen on ollut hoitajille jännittävää; aivan kuin suoralähetys National Geographic -ohjelmasta.

Nyt pihan väki on sijoittanut kaikki navettaeläimet talvisijoituspaikkoihin lähelle Lahtea. Olli-poni majailee Hämeenkoskella, vuohet Hollolassa, karitsat Myrskylässä, hevonen ja hieho Nastolassa ja kanat Hartolassa. Joutseniamme, Virenojan Villeä ja Hollolan Marttaa, voitte käydä syyskuun alun jälkeen tervehtimässä Heinolan lintutalolla.

Kesän aikana sattui paljon kaikenlaisia hauskoja tapahtumia eläinten kanssa. Vieraat viihdyttivät Meitä myös hauskoilla tarinoillaan ja kysymyksillään. Piha on elämys sekä työntekijöille että kävijöille, jossa sattuu ja tapahtuu kaiken aikaa. Terttu-possu viihdytti meitä karkailumatkoilla, Olli-ponin näykkimiset muistaa jokainen työntekijä ja hiehomme aamutansseja jäämme kaipaamaan. Voi sitä kyynelten määrää, kun jouduimme sanomaan heipat eläimille.

Nyt porsaiden raidat ottavat viimeisiään ja täten pihan sulkeminen on ajankohtaista. Tuhannet kiitokset kaikille pihan kävijöille, tukijoille, talvihoitopaikoille ja työntekijöille!!!

Piha ei suinkaan jää lomille, vaan tervetuloa mukaan kansainväliseen ja kasvavaan 4H:n toimintaan. Kerhotoimintaan voit tulla mukaan jo 8-vuotiaana. Lisätietoa syksyn kerhoista, leireistä ja koulutuksista saatte oheisesta toimintakalenterista ja yhdistyksen nettisivuilta: www.lahti.4h.fi

Tuhannesti kiittäen,

Petra Kortelainen, toiminnanjohtaja

Toimintakalenteri syksy 2011

 Kuva: Maaja Kettunen

Meillä oli ilo ja kunnia saada pihallemme lauantaina 11.6.2011 alpakoita, HyvänMielen Alpakoita (hyvanmielenalpakat.fi). Alpakat saapuivat Nummiselta, Etelä-Suomesta. HyvänMielen Alpakat toimivat terapiaeläiminä. Alpakat virailevat mm. vanhainkodeilla ja ne voi kutsua, vaikka omille syntymäpäiväjuhlille vieraaksi.

Alpakat ovat sukua kamelille, laamalle, guanacolle ja vikunjalle ja ovat kotoisin Etelä-Amerikasta. Aikuinen alpakka painaa 60-80 kg ja on säkä korkeudeltaan 80-100 cm. Alpakka lisääntyy hitaasti, sen kantoaika on 11 ja puoli kuukautta ja ne synnyttävät yhden vasan kerrallaan. Vasa painaa syntyessään 6-8 kg.

Alpakat ovat varsin uusia karvaisia tuttavuuksia ja ensimmäisiä alpakoita tuli Suomeen vasta kymmenisen vuotta sitten. Tällä hetkellä Suomessa on noin 250 alpakkaa, joita pidetään pääsääntöisesti harraste-eläimiä, mutta ne ovat myös villantuottajina erinomaisia.

Alpakat ovat uteliaita ja sosiaalisia eläimiä. Kiltin olemuksen ja luonteen vuoksi ne ovat helppoja käsiteltäviä. Pihalla virailleet Morrison ja “Santtu” vetivät yleisöä satamäärin. Päivän aikana pihalla vieraili noin 400 henkilöä.

Teksti: Petra Kortelainen, toiminnanjohtaja

Kuva: Enja Steenbeck